Asiallinen ulkopukeutuminen säässä missä hyvänsä
Ostin eilen toppahousut! Jo oli aikakin,jupisi mieheni partaansa kotiin ajaessamme. Olenko maailman ainoa äiti,joka ei vaan saa omaa ulkoiluvarustetasoaan päivitettyä asialliseksi? Lapsille ja miehelle on kyllä välikausikamppeet,talviasut,pipot,hanskat,kerrastot ja talvi/kesä/syysasustetta ties mihin tarkotukseen. Niin ja kumpparit,sadetakki ja sateenvarjo! Mitä mulla on? Villakangastakkeja,syysnilkkureita,tennareita,rikkinäinen sontsa,pari huivia ja lapaset. Miten se on mahdollista? Mikä siinä järkevien kamppeiden ostamisessa on niin vaikeaa?1
Yksi syy itselläni on ainakin se,että kauden vaihtuminenhan on aina äidin kukkarolle aivan pirhanan kallista. Aina ne lapset on vuodessa kasvanu kaikesta ohi! Tuurilla pikkuveli joskus osuu isolta veljeltä jääneisiin vaatteisiin kooltaan(harvemmin). Eipä siinä sitten tule itselle niitä varusteita ostettua,kun ajattelee,että oli niin kallis keikka taas muutenkin,että kyllä mä pärjään. Ja että lapsethan ne niitä kunnollisia varusteita enemmän tarvitsevat,kuin minä. Ja höpö höpö! Minäkin värjöttelen ulkona bussia odottelemassa,hakkaan halkoja,luon lunta ja käyn koiran kanssa lenkillä vaikka taivaalta tulisi mitä! Eli ehkä olisi minullekin tarvetta..
Ekat vuodet äitinä värjöttelin hiekkalaatikon reunassa tennareissa ja villakangastakissa. Harvemmin pipokaan oli päässä(no siis tukka meni lyttyyn hei). Jossain vaiheessa miehellä meni hermo siihen,että ulkoillessamme perheen kesken,se olin aina minä,jolla oli joko jalat märkänä ja/tai mulla oli kylmä. Yksi kaunis päivä se sitten marssi kotiin kunnon vettä kestävän tuulitakin ja lämpimän pipon kanssa. Vedenkestävän repunkin se oli ostanut. Ovat nyt ainakin viisi vuotta vanhat ja edelleen priimakunnossa liki jokapäiväisestä käytöstä huolimatta. Joka ikinen kerta niitä päälle kiskoessani mietin,että miksi ihmeessä ei näitäkin voinut aiemmin ostaa.. Vettä kestävät tuulihousut ja kumpparit ostin viime vuonna(ihan itse) ja samoin vedenkestävät gore tex-lenkkarit ja voi elämä,miten kaikki helpottui. Tuli koirankin ulkoilutuksesta juhlaa! Ei haittaa lätäköt eikä muta enää. Lämpimät ulkokengät minulle aikoinaan osti pappa ja häntä ajattelen lämmöllä aina talvisin. Samoin isoäitiäni ja äitiäni,jotka pitävät minut lapasissa,säärystimissä ja villasukissa. Olen kotonakaan harvoin ilman villasukkia kesää lukuunottamatta.
Ja tänään tosiaan ostin aivan itse (facebookin kirppisryhmästä..)viimein ne toppahousut, joita olen pari talvea pohtinut ja lunta kolatessani reidet jäässä lämmöllä kaivannut. Kerrastojakin nykyään omistan kaksi,samoin lämpimän fleece-hupparin. Kaikki on mieheni ostamia. Mutta siis summa summarum,sanoisin,että on minulla sentään toivoa? Vai mitä?
Mites te muut siellä ruutujen takana. Onko ulkoiluvaatetus kunnossa vuodenajasta riippumatta,vai onko(onhan pliis)joku muukin samassa tilanteessa kuin minä vielä hetki sitten?
Yksi syy itselläni on ainakin se,että kauden vaihtuminenhan on aina äidin kukkarolle aivan pirhanan kallista. Aina ne lapset on vuodessa kasvanu kaikesta ohi! Tuurilla pikkuveli joskus osuu isolta veljeltä jääneisiin vaatteisiin kooltaan(harvemmin). Eipä siinä sitten tule itselle niitä varusteita ostettua,kun ajattelee,että oli niin kallis keikka taas muutenkin,että kyllä mä pärjään. Ja että lapsethan ne niitä kunnollisia varusteita enemmän tarvitsevat,kuin minä. Ja höpö höpö! Minäkin värjöttelen ulkona bussia odottelemassa,hakkaan halkoja,luon lunta ja käyn koiran kanssa lenkillä vaikka taivaalta tulisi mitä! Eli ehkä olisi minullekin tarvetta..
Ekat vuodet äitinä värjöttelin hiekkalaatikon reunassa tennareissa ja villakangastakissa. Harvemmin pipokaan oli päässä(no siis tukka meni lyttyyn hei). Jossain vaiheessa miehellä meni hermo siihen,että ulkoillessamme perheen kesken,se olin aina minä,jolla oli joko jalat märkänä ja/tai mulla oli kylmä. Yksi kaunis päivä se sitten marssi kotiin kunnon vettä kestävän tuulitakin ja lämpimän pipon kanssa. Vedenkestävän repunkin se oli ostanut. Ovat nyt ainakin viisi vuotta vanhat ja edelleen priimakunnossa liki jokapäiväisestä käytöstä huolimatta. Joka ikinen kerta niitä päälle kiskoessani mietin,että miksi ihmeessä ei näitäkin voinut aiemmin ostaa.. Vettä kestävät tuulihousut ja kumpparit ostin viime vuonna(ihan itse) ja samoin vedenkestävät gore tex-lenkkarit ja voi elämä,miten kaikki helpottui. Tuli koirankin ulkoilutuksesta juhlaa! Ei haittaa lätäköt eikä muta enää. Lämpimät ulkokengät minulle aikoinaan osti pappa ja häntä ajattelen lämmöllä aina talvisin. Samoin isoäitiäni ja äitiäni,jotka pitävät minut lapasissa,säärystimissä ja villasukissa. Olen kotonakaan harvoin ilman villasukkia kesää lukuunottamatta.
Ja tänään tosiaan ostin aivan itse (facebookin kirppisryhmästä..)viimein ne toppahousut, joita olen pari talvea pohtinut ja lunta kolatessani reidet jäässä lämmöllä kaivannut. Kerrastojakin nykyään omistan kaksi,samoin lämpimän fleece-hupparin. Kaikki on mieheni ostamia. Mutta siis summa summarum,sanoisin,että on minulla sentään toivoa? Vai mitä?
Mites te muut siellä ruutujen takana. Onko ulkoiluvaatetus kunnossa vuodenajasta riippumatta,vai onko(onhan pliis)joku muukin samassa tilanteessa kuin minä vielä hetki sitten?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä merkki vierailustasi! <3