Papan muistolle

Meillä on paljon yhteisiä muistoja.

Olen käynyt kanssasi kahdesti ulkomailla:ensimmäisen kerran olimme kaksin,toisella kertaa matkustit minun ja veljieni kanssa. Kävimme valaita katsomassa,eläinpuistossa,vesipuistossa. Jälkimmäisellä reissulla hämmästelimme sinun ja veljieni kanssa,kun valasretken jälkeen ei auto ollutkaan siinä mihin olimme sen pysäköineet. Muistan vieläkin ilmeesi ja edelleen mua hihityttää se koko tilanne. Olimme parkkeeranneet auton kielletylle paikalla ja se oli hinattu pois! Siellä me sitten selviteltiin,mistä auto löytyisi ja miten sen saisi takaisin. Sinua kiukutti vielä taksiin hypätessä,mutta jo autoa hakiessa nauroit sinäkin. Mitäs siinä muuta voisikaan,kun maito on jo kaatunut ja valunut lattialle asti. Se oli hieno reissu,kommelluksineen kaikkineen. Muistan vieläkin ne monet keskustelut noilta molemmilta reissuilta. Kerroit opiskeluvuosistasi,siitä kun sinut oli lapsena lähetetty sotalapsena Ruotsiin. Miltä oli tuntunut palata sieltä. Meille tämän päivän lapsille sellainen tuntui niin vaikealta edes kuvitella:että täällä olisi sota ja meidät lähetettäisiin naapurimaahan pakoon ja turvaan sotaa. Ajelimme autolla ympäri saarta ja tutustuimme paikkoihin. Noilla ajomatkoilla oli aikaa jutella.

Kanssasi en ole koskaan joutunut miettimään,olenko sinulle tärkeä. Olen aina tiennyt olevani sinulle rakas,toivottavasti sinäkin tiesit,että olit rakas minulle. Aina nähdessämme halasit tiukasti ja kutsuit minua papan Nupuksi. Olit kiinnostunut elämästäni ja myöhemmin meidän elämästämme. Muistan keväällä kun nieleskelin työpaikan kahvihuoneessa. Kesken päivän puhelin soi taskussa ja näytöllä luki "Pappa". Vastasin,kyselit kuulumisia sairaalavuoteelta,sanoit että olin tullut mieleen. Kyselit miten polvi jaksaa,hermostuttaako juoksukisa(olin menossa Riikaan juoksemaan). Vitsit,että se puhelu lämmitti pitkään. Että vielä silloinkin muistit,sieltä muistisairauden uumenista.

Kävin luonasi 1,5 viikkoa ennen kuolemaasi. Istuin vierelläsi pitkään. Aluksi et muistanut kuka olen,olit hämmentyneen oloinen. Vähän ajan päästä kuitenkin huomasin katseesi muuttuvan. Minua katsoi se vanha tuttu pappa. Silmissä oli tuttu katse. Pitelin kädestäsi kiinni,silitin poskea. Kerroin kuinka rakas olet. Kerroin,että kaikilla on kaikki hyvin.

Oli yksi elämäni raskaimpia hetkiä lähteä pois siitä huoneesta,luotasi. Tiesin ja luulen ,että tiesimme molemmat sen olevan viimeinen kohtaamisemme.

Muutamaa päivää myöhemmin sain puhelun. Olit nukkunut pois,päässyt kotiin. Pitkät jäähyväiset tulivat päätökseensä. Puhelu oli jo odotettu,mutta silti se pysäytti hetkeksi kaiken,

Hyvästi pappa. Kiitos rakkaudestasi,tuestasi. Hölmöistä jutuistasi,lentävistä lauseista jotka jäävät elämään jälkeesi. Kiitos musiikin perinnöstä. Uskon,että oma musikaalinen lahjakkuuteni periytyy sinun laatugeeleistäsi(ei ole kirjoitusvirhe,vaan sisäpiirivitsi). Sinulle musiikki oli aina mielettömän tärkeä asia. Laulaminen,soittaminen. Musiikki kuljetti sinua läpi elämän,niinkuin se kuljettaa meistä jälkeläisistäkin montaa.

Hei hei,olet meille rakas.


Kommentit

  1. Kaunis kirjoitus Jenna. Oli niin mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas lapseni. Ihana kirjoitus. Vain muistot jälkeen jää. Suru ja suuri ikävä. Lämmin tunne rinnassa että pappa rakasti meitä aidosti ja oli oikeesti läsnä ja kiinnostunut aina neljättä polveä myöten. Tässäpä meille elämänohjetta perinnöksi papalta...

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä merkki vierailustasi! <3

Suositut tekstit