Tinahääpäivä

Palataanpa täältä joulun pöhinöistä joulukuun alkuun. Vietimme silloin 10-vuotis hääpäiväämme,eli tinahäitä! Pitihän sitä juhlistaa jotenkin. Jokainen pitkässä suhteessa ollut arvaa,että näihin kymmeneen avioliittovuoteen on mahtunut monenlaista. Niin iloa kuin suruakin ja vuosien aikana on todellakin huomannut,että joskus avioliitto on enemmän tahtotila kuin rakkautta. On aiheellista,että alttarilla kysytäänkin,että tahdotko. Tahdomme,silloin ja yhä edelleen,tänäänkin.

Rakastan onnellisia hetkiä mieheni kanssa,mutta erityisesti arvostan parisuhdettamme silloin,kun elämä potkii päähän. Silloin en haluaisi olla kenenkään muun rinnalla,kuin hänen,elämäni rakkauden. Hän saa kaikki keljut purkit auki,lämmittää taloa,harjaa mun hiukset,nukuttaa lapset joka ilta,kuorii mun mandariinit ja tukee aina silloinkin,kun en ansaitsisi sitä. Olen niin kiitollinen siitä,että olemme edelleen yhdessä tällä tiellä. En pidä sitä koskaan itsestäänselvyytenä.

Kymmenen vuotta sitten meni naimisiin kaksi lasta. Kymmenessä vuodessa meistä on kasvanut,noh,jos nyt ei aikuisia niin ainakin aikuisempia.(Elämäntilannehan on nykyään jo hyvin aikuinen:omakotitalo,farmariauto,kultainennoutaja ja kaksi poikaa. Pelottavaa pikkuisen) Vietimme hääyömme hotelli Kämpissä. Olimme varanneet sviitin Tallinnasta,mutta hääpäivänämme oli kauhea myrsky merellä, emmekä päässeet matkaan yötä vasten. Murehdimme koko hääpäivän,että mihin sitten juhlien jälkeen,mutta emme ehtineet juhlahumussa sitä selvittelemään. Ihana appiukko olikin varannut meille yllätykseksi hotellihuoneen Kämpistä ja ratkaissut ongelman. Siellä hotellin upeilla käytävillä me sitten hiippailimme,kaksi pikkuista. Hermostutti ja hihitytti,muistan vieläkin sen tunteen. Kävimme spa:ssa saunomassa ja illalla myöhään syömässä. Tuntui kuin olisimme olleet ulkomailla,vaikka olimmekin tutussa Helsingissä. Sinä yönä mieheni lupasi kylpyammeessa lilluessamme,että tulemme tänne takaisin kymmenen vuoden päästä.

Ja nyt oli kulunut se kymmenen vuotta,aivan kreisiä! Varasimme hyvissä ajoin vähän paremman huoneen. Olihan se huikea fiilis kirjautua sisään. Tällä kertaa aivan aikuisena. Fiilis oli vähän eri kuin kymmenen vuotta sitten,mutta yllätyimme molemmat siitä tunteen suuruudesta,joka meidät valtasi,kun astuimme hotelliin. Että oikeasti kymmenen vuotta,hyvä me! Ei olisi uskonut,kun tietää, mistä on lähdetty ja mihin päästy. Kymmenen vuotta sitten opiskelimme molemmat ja E oli menossa armeijaan..ajelimme jollain vanhalla Nissanilla,joka oli yhtä vanha kuin me. Nykytilanne on hieman muuttunut.

Hotellissa oli lämmin vastaanotto,huone oli laitettu kauniiksi. Kävimme herkuttelemassa loungessa ja lämmittelemässä spa:ssa ja takaisin tullessamme,oli huoneeseemme tuotu ruusun terälehtiä ja tuoreita hedelmiä.Mitä ihanaa hemmottelua! Puimme juhlavammat vaatteet yllemme ja menimme iki-ihanaan Pennyyn juhla-illalliselle. Karitsan potkaa pääruuaksi ja suklaakakkua jälkkäriksi.Ei voi valittaa.

Seuraavana aamuna heräsimme hentoon koputukseen:oven takana odotti tilaamamme aamupala. Mitä ylellisyyttä oli syödä huoneessa kylpytakissa ja mennä sen jälkeen pitkään kylpyyn.. Sen jälkeen oli vielä aikaa ottaa tirsat ja jutella mukavia myöhäisen uloskirjautumisen ansiosta. Uloskirjautuessamme saimme onnittelut hääpäivstä ja toivotuksen tulla uudestaan. Ja niin me tulemmekin. Viiden vuoden päästä sitten seuraavan kerran..

Ikimuistoinen hääpäivä <3