Vuoden ensimmäinen päivä

Aamulla heräsin kyllä kaikkea muuta paitsi freshinä uuteen vuoteen. Päätä särki ja jalkoja vihloi. Eilinen pitkä kävelylenkki painoi jaloissa. Ei ole enää näin vanhaa luotu kahta yötä valvomaan putkeen. On se vain myönnettävä. Kahvikupin,smoothien ja panadolin jälkeen alkoi raitis ilma ja yöllä satanut lumi houkuttelemaan ja sain perheen yllytettyä pienelle makkaranpaistoretkelle Sipoonkorven luonnonpuistoon.
 Autossa mietimme yhdessä uuden vuoden päätöksiä. Lupaus,on mun mielestä vähän hutera.."no mää voisin vaikka lupailla että..",mutta päätös on heti vakuuttavamman kuuloinen. En juurikaan harrasta uuden vuoden päätöksiä,enkä varsinkaan mitään epämääräisiä "lupaan venytellä enemmän"-tyyppisiä,kun eivät ne kuitenkaan pidä. Toissavuonna päätin oppia sietämään sipulia,koska musta oli aina niin vaikeeta ja noloakin nirsoilla sen kanssa. Aloitin ensin syömällä pientä sipulisilppua esim.lihapadassa ja siitä se sitten lähti. Nyt voin syödä sipulia kaikella muulla tavalla valmistettuna,paitsi raakana. Joku siinä rakenteessa ja maussa vaan tökkii vieläkin niin paljon,että yököttää. Oon kuitenkin sopinut itseni kanssa,että se on jo aika hyvin,että siedän ja jopa tykkään siitä muun ruuan seassa jotenkin kypsytettynä. Parempi tilanne kuin ennen,kuin pienikin pala missä tahansa,miten tahansa sai yökkäämään.
 Mutta ne päätökset. Tänä vuonna mietittiin perheen kanssa yhdessä autossa,että yksi yhteinen päätös on,että elvytämme taas sunnuntairetki-perinteen. Kävimme aina ennen joka sunnuntai jossain retkellä:paistamassa makkaraa,tutkimassa uutta paikkaa,kahvilla,uimassa yms.mutta se tapa jotenkin hiipui kiireeseen ja stressiin viime vuonna. Ja niitä retkiä ja yhteisiä hetkiä meillä kaikilla on ikävä. Päätimme siis,että vuonna 2018 käymme joka kuukausi ainakin yhtenä sunnuntaina yhdessä retkeilemässä. Toinen yhteinen päätös oli,että jatkossa töistä ja koulusta tullessamme jätämme kännykän klo 17-19 väliseksi ajaksi eteisen lipaston päälle. Ärsyttää,kun on nykyään niin somekoukussa itsekin,että tuntuu,ettei välillä saa iltaisin muuta aikaiseksi kuin näpyteltyä sitä kännykkää. Oikeasti haluaisin viettää mieluummin enemmän aikaa ihan niissä livekohtaamisissa kuin somen pyörteissä.
 Aloitimme siis tänään siitä ykköspäätöksestä. Vaikka olikin maanantai,niin sovittiin,että tämä lasketaan sunnuntairetkeksi. Ja vitsit,että olikin ihana aloittaa vuosi näin. Hiljaisessa lumisessa metsässä vaeltaen ja nuotiopaikalla makkaraa paistaen ja kuumaa kaakaota juoden. Olemme kuulleet monta kertaa kehuja Sipoonkorven luonnonpuistosta,mutta noloa kyllä,emme ole saaneet aikaiseksi käydä vaikka matkaa sinne ei olisikaan montaa kilometriä. Parempi myöhään kuin milloinkaan,nyt sentään saimme aikaiseksi.
 Ja onneksi saimme,koska reitti oli kiva ja luontokin yllättävän vaihtelevaa! Tänne tulemme kyllä varmasti uudelleen,kun viimein löysimme paikan..



 Ihana alku vuodelle. Kotiin päästyämme lämmitimme saunan ja kokkasimme chorizo-linssikeittoa. Lueskelimme kirjoja ja pelailimme. Mahtava vuoden ensimmäinen päivä. Toivottavasti se lupaa hyvää loppuvuodellekin..
 Mitä mieltä olette uuden vuoden lupauksista/päätöksistä? Teettekö itse niitä?

Kommentit

Suositut tekstit