Mielessämme

Tulimme yksi ilta kotiin mammalasta. Kuopus pysähtyi hetkeksi haikean näköisenä ulkoportaille katse tähtiin kiinnittyneenä. Kysyin,että mitä sä mietit kulta? "En mitään,tai mää ehkä äiti kerron vähän myöhemmin..". Iltapalan jälkeen kuopus tuli kainaloon: "Äiti,kun sä ulkona kysyit,että mitä mä mietin,niin musta tuntui siellä ulkona että mä näin sun papan kuvan siellä tähdissä. Ja sit kun sä puhuit,niin se meni pois. Äiti,missä pappa nyt sitten on?". Vastasin,että uskon,että pappa on taivaassa Jumalan luona ja uskon,että meidän kuolleet rakkaat käy meitä välillä sieltä kurkkimassa,että kaikki on hyvin. Ja että jotkut muut ihmiset ajattelevat asiasta eri tavalla. Kuopus vastasi: "Niin mäkin äiti uskon,että se pappa on siellä taivasten valtakunnassa Jumalan luona. Ja musta näytti,että sillä on kaikki hyvin siellä. Mutta kyllä mulla silti on ikävä.."

Voi rakas,niin minullakin.

Mustakin välillä tuntuu,että kuulen korvissani papan sutkauksen ja kihlajaisissa olisin melkein voinut vannoa,että pappa istui lempinojatuolissaan. Näin hänet selvästi sieluni silmin siinä nojatuolissa jalka vippasten hymy huulilla. Tiedä häntä,ehkä hän todella kävi siellä hetken. Muistoissani ainakin.