Täydellinen sunnuntai

Sunnuntaina oli viimein kaunis,talvinen päivä. Kirpakka pakkanen,ladut kunnossa. Sain männä viikolla fysioterapeutilta luvan testata hiihtoa rauhallisesti tasamaalla,joten hetihän se piti päästä ladulle sitten! Siellä me hiihdeltiin lasten ja miljoonan muun ihmisen kanssa. Aina kun Suomessa aurinko hetken pilkistää,ovat kaikki kynnelle kykenevät ulkona vuodenajasta riippumatta. Ihmeen hyvin nuo lapset muistivat viime talvesta hiihdon saloja. Aiemminhan lapsilla ei edes ollut suksia ja omistakin hiihtelyistä on varmasti se 13-14 vuotta aikaa,mutta tänne muutettuamme huomasimme latujen lähtevän 300 metrin päästä pihastamme,niin kummasti se hiihtokärpänen puraisi!

Oli kyllä niin kiva reissu! Lapset jaksoivat yhden kierroksen,minä kaksi ja mies lykki kolme. Ihme kyllä,perinteinen hiihto ei tuonut leikattuun olkapäähän mitään tuntemuksia. Tunsi vain,että lavanseutu lämpeni. Yöllä käsi kyllä sitten jomotteli,mutta kuitenkin..pikkuhiljaa!

Kotiin tultuamme lapset käpertyivät sohvannurkkaan. Kuopus aku ankan kanssa,esikoinen oli kaivellut mun kirjahyllystä vähän muuta..

Poikien lukiessa minä ja mies laitettiin vähän herkkua pöytään,koska kylmän ulkoilun jälkeen kuuma kaakao ja omenapiirakka on vain aivan parasta!

Kahvittelujen jälkeen ruokalepo. Kerrankin lapsetkin malttoivat olla hetken kainalossa. Tärkeitä hetkiä nykyään,kun eiväthän nuo isot lapset enää malta vieressä lueskelemaan tai köllöttelemään, kun korkeintaan kipeinä.Iltaruokanakin oli kunnon uunikasviksia ja vihanneksia,sekä uunifetaa ja pihvit. Kyllä kelpasi. Kertakaikkisen ihana sunnuntai. Tavallaan ei tehty mitään ihmeellistä,mutta silti päivä oli aivan täydellinen.