Toinen elämä alkaa,kun ymmärrät,että sinulla on niitä vain yksi

 Sain kunnian osallistua endorfiinikoukussa-blogin ensimmäiseen lukijatreeniin Espoon Esport Areenalla. Ja vitsit,miten kiva päivä olikaan.Vähän tosin käden jaksaminen mietitytti ennen treenin alku.. Ensin lämmiteltiin Elinan johdolla. Lihakset vertyivät ja posket punertuivat.
 Lämmittelyn jälkeen vedettiin tiukka kuntopiiri Elinan johdolla. Ohjelmassa oli:Boksihyppy x10,punnerrus x10,rinnalleveto/sumo-maastaveto-pystysoutu x10,wallball x15,TRX-soutu x15. Tämä setti vedettiin neljä kertaa läpi niin,että uusi liike alkoi aina alkavalla minuutilla. Lopun minuutin ehti(jos ehti) huilata/siirtyä seuraavalle pisteelle. Neljän kuukauden tauon jälkeen tällainen setti oli itselleni aika hapottava. Ja vähän jouduin liikkeissä joustamaan kyllä olkapään vuoksi. Tein esimerkiksi pelkän sumomaastavedon,sekä wallballeja piti vähän heitellä matalammalle ja varovaisemmin. Soutuakaan ei voinut niin alhaalla tehdä kuin ennen leikkausta. Yllätyin kuitenkin siitä,kuinka hyvän treenin sain aikaiseksi.

 Loppuhommat veti Heidi (@heidionthego). Kehonhallintaa,joogaa,pilatesta. Ja lopuksi aivan ihana loppurentoutus. Heidin sanat koskettivat jotain sisälläni. Mulla on tulossa elämään aika iso muutos ja se vähän hirvittää,joten jotenkin Heidin sanat osuivat oikeaan hetkeen. Esimerkiksi lause:toinen elämä alkaa,kun ymmärrät,että sinulla on niitä vain yksi. Heidi puhui myös itsensä hyväksymisestä ja siitä,että me itse teemme itsemme onnelliseksi. Ja että hyvä saa aikaan lisää hyvää. Niinhän se on. Itsestään selvyyksiä tavallaan,mutta välillä ne vain tuntuvat vaikealta muistaa ja vaikeuksien keskellä luottaa siihen,että se hyvä vielä tulee sieltä,kun uskon siihen.
 Ihana ja ajatuksia herättävä päivä siis. Lisäbonuksena sattumalta samasta treenipäivästä bongattu ystävä,jonka kanssa ei oltu hetkeen nähty.
 Olkapää tosiaan yllätti toiminnallaan. Toki tämä oli tällainen kertarutistus,mitään tällaista en ole tehnyt neljään kuukauteen vaan olen vain hiihdellyt leppoisasti,kävellyt ja tehnyt sitä mitä fysioterapeutti käskee. Oli tänään kuitenkin toivoa herättävää kokeilla olkapään rajoja ja huomata,että ehkä tästä vielä käsi tulee. Osa liikkeistä jäi tekemättä,osa oli tosi toispuoleisia,mutta hämmästyttävän moni meni aika normaalisti. Nyt toki ilta on kulunut buranaa popsien ja kylmää olkapäällä pitäen,joten eihän tässä toki mitään ihmeparantumista ole tapahtunut,eikä tällaista joka päivä tehdä. Mutta jonain päivänä taas..
 Olkapää on tällä hetkellä siinä vaiheessa,että sairasloma jatkuu edelleen. Lapa lähtee tekemään liikettä hyvin yksinkertaisissakin liikkeissä olkapään puolesta ja edelleenkin tiukkojen paitojen ja rintaliivien pukeminen tai pois ottaminen on mahdottomuus. Aamuisin olen aina jäykkä ja kipeähkö ja fysioterapia on taas hetkellisesti kipeyttänyt lisää,kun liikkeitä vaihdettiin taas haastavammiksi. Että pikkuhiljaa. Loppusuoralla tässä jo toki ollaan ja paljon on matkaa takana,mutta voi miten paljon jo toivoisin,että tämä toipumisaika olisi ohi. Mutta vielä on jäljellä 2-3 kuukautta. Ajallaan tämä etenee,ei siis mitenkään poikkeuksellisen hitaasti,mutta tämä mun leikkaus nyt vain on vähän ikävän hidas paranemaan. Ja mitä enemmän tämä on liikaa tekemisen takia kipeä,sitä hitaammin se paranee,joten malttia ja lepoa vaaditaan edelleen....huokaus. Mutta mulle on luvattu,että tästä tulee vielä kelpo käsi,joten sillä toivolla tässä edetään.
 Saimme muuten myös uudet treenivaatteet Yveteltä,ja näistä tuli kyllä hyvä mieli. Ehkä näitäkin pikkuhiljaa pääsee ulkoiluttamaan enemmän..

Sellaisia lauantai-kuulumisia tänne. Kaikkensa antanut olo,mutta hyvällä tavalla. Olkapään kipuiluista huolimatta. Saas nähdä mihin aamulla eniten sattuu. Aika hurja rykäisy tämä oli kuitenkin allekirjoittaneelle tällaisen lepsuttelun jälkeen.. :D

Kommentit

Suositut tekstit