Hyperemeesi

 Mainitsinkin jo aiemmassa postauksesta kolmatta kertaa kohtaamastani riesasta,hyperemesis gravidarum:sta eli tutummin hyperemeesistä. Olen menneen viikon aikana puhunut tästä sairaudesta monen ystävän kanssa ja ajattelin,että tästä mun täytyy kyllä kirjoittaa oikeasti,kunhan olen paremmissa voinneissa.Yllättävän moni ihminen ei ole koskaan moisesta kuullutkaan. No,tänään tuntuu lääkitys olevan kohdallaan ja pysyn jaloillani vain hienoisesti keinuen,joten ei muuta kuin läppäri käteen ja kirjoittamaan.

No mikä ihme se tämmöinen hyperemeesi sitten on? Jokainenhan oksentelee raskauden aikana, turha siitä on numeroa tehdä,eikö? Tästä kyllä on syytä tehdä numero.

Esimerkiksi itselläni oksentelu ei tosiaankaan ollut kuvotusta kahvin hajusta tai oksentamista pelkästään aamulla vaan aivan kokoaikaista,ympärivuorokautista oksentelua 20-30 kertaa päivässä! Normipäivänä olin puoleen päivään mennessä oksentanut 10 kertaa ja yöllä sain nukuttua keskimäärin viisi tuntia,ennen kuin heräsin taas oksennus suussa. Kaikki yökötti,edes jäät eivät pysyneet sisällä. Sellaisessa rumbassa menee aika äkkiä kunto alas,eikä mene kuin hetki,niin et enää pääse itse pois vessasta,vaan miehen pitää kantaa sinut sänkyyn nukkumaan,kun jalat eivät kanna ja pelkkä pään nostaminen saa liki pyörtymään. Eikä mikään ihme,tässä kohtihan olo vastasi noin viikon norossa olemista. Harva siinä vaiheessa kovin kukkea tai jaloillaan on. Painokin tippui alle viikossa neljä kiloa.

Tämä piste oli itselläni viikko sitten perjantaina ja päädyin terveysaseman kautta Naisteklinikalle tippaan. Labra-arvot heittivät,olin kuiva,eikä minulta löytynyt minkäänlaisia suonia enää. Lopulta anestesialääkäri sai minulle tipan tippumaan,jota kautta minuun saatiin elintärkeää nestettä,sokeria ja lääkkeitä ja olo hieman koheni.
 Hyperemeesi on riesa,jonka kohtaa noin 1% odottajista. Oli hieman kyseenalainen kunnia kuulua heihin jo kolmatta kertaa.. Onneksi hoito tätä ihan oikeaa sairautta kohtaan on muuttunut aivan huomattavasti. Aiemmissa raskauksissa tähän suhtauduttiin hyvin vähätellen,vai mitä sanotte seuraavista kommenteista?

-"Yritähän nyt ajatella vauvan parasta ja syödä"
-"Jokainenhan raskaudessa oksentaa. Miten sinä sen vauvan kanssa pärjäät kun et nytkään meinaa pärjätä?"
-"Sinä kyllä viet tässä jonkun toisen apua tarvitsevan osastopaikan,joka todella tarvitsisi tätä"(ensimmäisessä raskaudessa ollessani monta päivää osastolla,kun en pysynyt yhtään pystyssä pyörtymättä)

Sain aiemmissakin raskauksissa apua,mutta todella huonosti ja nihkeästi. Tästä kaikesta jäi aikamoiset traumat,varsinkin toisesta raskaudesta,kun näissä oloissa piti kyetä hoitamaan se taaperokin. Jokseenkin kuvaavaa,että esikoisen ensimmäinen lause on noilta ajoilta tuttu "äiti okkee". Huokaus,hyvä äiti-fiilis taattu,voin kertoa. Siinä se taapero seisoi huolestuneen näköisenä vieressäni vessassa,silitti olkapäätä ja yökki myötätunnosta. Jotenkin siitäkin selvittiin,lähinnä miehen ja Primperanin tukemana,mutta aina uudesta raskaudesta haaveillessa teki mieli täyden äkkijarrutuksen ja ajattelin,etten selviä kyllä tästä oksentamisesta enää koskaan uudelleen.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan,vuosien haaveilun,jännittämisen ja yrittämisen jälkeen,raskaana ja saman riesan,hyperemeesin kera. Tällä kertaa kuitenkin taudin hoidossa on tapahtunut kahdeksan vuoden aikana valtava hyppäys! Itkin ilosta soittaessani neuvolaan ensimmäistä kertaa oksentelusta. Sain hyviä konkreettisia vinkkejä,myötätuntoa,tietoa nettisivuista ja vertaistuesta ja merkinnän tietoihin,että tällaista on taas ja kehotuksen ottaa yhteys terveysasemaan. Pari päivää sinnittelin vielä,kunnes mies totesi minua taluttaessaan,että ei tästä kuule mitään tule. Soitin terveysasemalle,piipahdin tarkkailussa ja lääkärin tarkistuksessa ja suuntasin miehen kyydillä Naistenklinikan päivystykseen. Hämmästykseni oli suuri,kun sielläkin minut otettiin tosissaan. Suoraan labroihin,siitä petiin vuodepaikalle,lääkärintarkistus ja ultraus ja reseptien määräys ja jatko-ohjeiden kertominen,takasin petiin,tippa kiinni ja koko päivän nesteytys. Yöksi kotiin ja monta monta kertaa muistutukset,että suoraan takaisin vain tippaan jos lääkkeet eivät auta tai olo huononee ja että ensi kerralla EI SAA päästää tilannetta näin pitkälle.

Olin aivan mykistynyt.

Ja olen vieläkin,aivan mahtavaa. Eihän tämä ongelmaa pois vienyt,mutta voi miten paljon voimaa antaa myötätunto ja ymmärtäminen. Ja tsemppaus siitä,että kyllä sinä tästä selviät.
Lääkkeethän ovat aina kaksipiippuinen juttu raskaudessa. Mielellään kukaan ei mitään käyttäisi,mutta esimerkiksi kohdallani on perusteltua turvautua lääkitykseen,etten oikeasti kuihdu pois ja pystyn elämään jotenkin normaalia elämää. Lääkkeet,joita tähän vaivaan käytetään ovat hyvin siedettyjä ja tutkittuja,eli mahdollisimman turvallisia,joten koen,ettei tilanteessani oikein ollut vaihtoehtoja. Tämä lääkitys onneksi on vaikuttanut tepsivän(vaihtoehtojakin onneksi on,toisin kuin aiemmin,jos eivät tepsikään)ja olen saanut syötyä jotain joka päivä,en ole pyörtyillyt,enkä oksentele koko ajan. Itkin ilosta syödessäni ensimmäistä kertaa viikkoon ruokaa,lämmintä maizena-puuroa. Maistui jumalten nektarilta kahden viikon pahoinvoinnin ja lievän yrjöilyn ja viikon tauottoman yrjöilyn jälkeen.

Mistä tämä riesa sitten johtuu? Miksi joillekin käy näin? Tällä hetkellä isoin arvaus on,että joillakin istukka toimii liian tehokkaasti ja tuottaa niin paljon istukkahormonia,että se tekee odottajalle hirveän olon. Vauvalle periaatteessa hyvä asia,mutta äidille hirveää. Perinnöllisyyttä tutkitaan myös,samoin kilpirauhashormonin vaikutusta. Tarkkaa syytä ei vielä tiedetä. Mutta se sentään nykyään myönnetään,ettei vaiva ole psykologinen vaan aivan oikea sairaus ja todellinen ongelma.

Ei ole ikinä normaalia oksentaa aivan tauottomasti,vaikka onkin raskaana ja sitä tietoa haluaisin kyllä osaltani levittää.

Tähän riesaan on saatavissa apua.

Yksi positiivinen lisä minulle tästä selviämiseen on muuten ollut neuvolan suosittelemat hyperemeesi ry:n sivut ja facebookista löytynyt vertaistukiryhmä. Korvaamatonta saada apua,tukea ja kokemuksia muilta samassa jamassa olevilta tai jo tästä selvinneiltä. Aivan huikeita supernaisia koko ryhmä täynnä!

Tällainen vuodatus aiheesta tällä kertaa. Kehotan tutkimaan sivuja,mikäli aihe kiinnostaa tai kuulostaa tutulta. Kysymyksiä saa myös esittää,vastaan mielelläni mikäli osaan.

Onko näyttöjen takana joku kohtalotoveri?

Kommentit

Suositut tekstit