Issikkavaellus Levillä

Olimme syys(talvi)loman lapissa,Levillä. Olimme siellä viime vuonnakin samaan aikaan,mutta miksipäs hyvää lähtisi muuttamaan. Viime kerralla mua jäi harmittamaan ihan älyttömästi,etten päässyt ratsastamaan. Jotenkin olin jo silloin kuvitellut itseni pörröisen issikan selkään tunturin huipulle. Se haave kuitenkin jäi sillä kertaa totetuttamatta,mutta nyt aattelin,että tällä kertaa on pakko päästä issikkavaellukselle! Ja niin mä menin.

Olin jo etukäteen yhteydessä yhdelle tallille,Lapin saagaan ja tiedustelin sieltä vaellusten hintoja ja ajankohtia. Päädyin valitsemaan kahden tunnin aamuvaelluksen,vaikka pidemmätkin vaellukset kyllä houkuttelivat. Ajattelin kuitenkin,että ehkä näin ekalla kerralla se kaksikin tuntia riittää,edellisestä ratsastuskerrasta kun oli jo yli kymmenen vuotta aikaa.

Tiistai-aamuna sitten herätyskello soi. Aamupalaa ja lämpimät vaatteet. Vähän hermostutti,entä jos en muista enää mitään? Tallille tullessani sain kuulla olevani ainoa vaellukselle tulija. Aika hauskaa itse asiassa! Ratsukseni sain ihanan vanhan issikkarouvan,jonka rento olemus sulatti jännityksen pois. Ei muuta kuin selkään ja menoksi! Ihmeesti se kroppa kyllä muistaa mitä pitää tehdä. Luonteva asento löytyi vanhasta muistista ja vitsit,että oli mahtavaa ravata,töltätä,laukata ja kävellä hevosen selässä läpi upeiden talvisten tunturimaisemien. Aurinkokin paistoi. Ei voi ihmisen elämä sen parempaa olla. Pieni hevostyttö mun sisällä pudisteli tomerasti pois pölyjä päältään.

Parin tunnin vaelluksen jälkeen palasimme tallille,minä hymy korvissa. Pihalla odotteli äitini lasteni kanssa. Olin sopinut tallin kanssa,että pojatkin pääsisivät vähän edes kokeilemaan hevosen selässä olemista. Se olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä. Molemmat ratsastivat pari kierrosta kentän ympäri talutettuina,eivätkö olisi millään malttaneet lopettaa. Ymmärsin heitä hyvin,en olisi malttanut lopettaa minäkään. Pakko kuitenkin oli,koska tallille oli tulossa seuraava ryhmä.

Mistähän täältä Vantaa/Tuusula-akselilta löytäisi järkevän hintaisen kivan tallin? Jäi vahvasti sellainen tunne,että mun ja lasten on päästävä uudelleen hevosen selkään piakkoin.