Luontoterapiaa

Voi miten hyvä mieli tuli,kun pääsin tänään ensimmäistä kertaa oikealle kävelylenkille sitten olkapääleikkauksen! Olen toki ollut osana #endorfiiniputkea jo kolme päivää,mutta nää aiemmat päivät se on lähinnä tarkoittanut terassilla istuskelua ja postilaatikolla käymistä(tiedän,tosi villiä munkin mielestäni tää mun elämä just nyt). Tänään ajattelin uskaltautua ihan oikealle kävelylle,vaikka periaatteessa mulla on lupa kävelylenkille vasta maanantaina. Tuntui kuitenkin tänään siltä,että tulen oikeasti kohta hulluksi tämän liikkumattomuuden kanssa! Lupasin miehelle olla varovainen ja kävellä iisisti,jooko pliis?" Kyllä mä voin hetkeksi ees mennä?"

Mies suostui ja puki pyynnöstäni mulle takin päälle,kengät jalkaan ja laittoi mitellan minttiin ja ei muuta kuin metsää kohti. Ja voi vitsi,että se teki niin hyvää! Aurinkokin paistoi just mun ulkoilun ajan ja oli kyllä niin ihanaa vaan rennosti hiippailla metsässä ilman mitään aikataulua ja tavoitetta. Aurinko paistoi ja bongasin vaikka mitä lintujakin. 

Rehellisyyden nimissä käsi muistuttelee itsestään hieman juuri nyt,mutta tuskin tämä vihlonta mitään sellaista on mitä ei kylmäpussi,pala ystävän leipomaa omenapiirakkaa ja hetken lepo korjaisi <3

Kommentit

Suositut tekstit