Mietteitä parisuhteesta

Olemme viime päivinä puhuneet paljon parisuhteesta ja varsinkin siitä,kuinka hoitaa sitä arjen keskellä. Olemme miettineet,mitkä ovat meille niitä tärkeitä ja onnistuneita juttuja ja missä voisimme vielä parantaa. Meidän tärkein juttu toimivassa parisuhteessa on tietenkin se tylsä klassikkovastaus: puhuminen. Että muistaa kysyä miten toisella menee(ja ennen kaikkea myös kuunnella silloin vastaus),kertoa mitä itsellä on mielessä ja olla läsnä siinä hetkessä. Arjen keskellä ainakin itsellä menee välillä helposti se päivä vain suorittamiseen. Duuniin,kotiin tultua äkkiä ruuanlaittoa ja pyykinpesua ja lasten läksyissä auttamista,kauppareissua,harrastuksia ja koiran ulkoilutusta. Välillä huomaa nolostuksekseen,ettei ole päivän aikana montaa sanaa puolison kanssa vaihtanut ja nekin pari sanaa ovat saattaneet olla sävyltään kärkkäitä. Ei näin.

Yksi tärkeä juttu puhumisen lisäksi on myös tehdä siitä arjesta hyvää ja mahdollisimman toimivaa. Arkea meidän elämästämme suurin osa on, joten pyrimme tekemään arjen sellaiseksi,ettemme elä vain niitä "tähtihetkiä" eli lomia ja viikonloppuja varten. Joskus on käynyt niinkin,että se odotettu loma on mennyt pilalle. Ihan vain siksi,kun niille muutamalle päivälle on ladattu monen kuukauden kohtuuttomat odotukset. Yritämme joka päivä syödä lämpimän ruuan koko perheellä ja keskittyä siinä hetkessä toisiimme. Ei kännyköitä,ei kirjoja. Siinä tulee arkista koko perheen yhdessäoloa. Toisillemme taas yritämme suoda arjessa niitä kahdenkeskisiä hetkiä:kaksin saunassa,yksi jakso kainalokkain yhdessä seurattavaa sarjaa,erityisempi iltapala vain meille kahdelle. Treffit perjantai-iltana kotona lasten mentyä nukkumaan. Hyvää ruokaa,musiikkia,se paras mahdollinen seura. Aina ei tarvitse lähtetä mihinkään,treffit voivat löytyä sieltä arjen keskeltäkin. Pieniä juttuja,jotka  tekevät arjesta meille parempaa.

Yksi parisuhteemme pelastajista on myös pitkät ajomatkat. Istumme paljon autossa. Auton mittariin tulee helposti vuodessa 35 000 kilometriä. Otamme ajomatkat pakollisena perheen yhteisenä aikana. Päivällä juttelemme perheen kanssa ja päivitämme kuulumisia. Lasten nukahtaessa puhumme kaksin kaikesta tärkeästä ja vähemmän tärkeästä joka juuri silloin on mielen päällä. Muistan niin monia hetkiä,kun olemme istuneet autossa,viltteihin kääriytyneet nukkuvat lapset takapenkillä, me etupenkillä pimeää tietä tuijottaen ja puhuen puhumasta päästyämme. Ne ovat olleet ehdottomasti suhteemme liima,ne pitkät autossa käydyt keskustelut. Autossa on pakko keskittyä vain toiseen,et voi paeta kotihommiin tai sähköposteihin.

Meillä on ollut nyt pitkään seesteinen,hyvä jakso suhteessamme. Aina niin ei ole ollut ja juuri siksi tätä hetkeä arvostaa niin paljon. Vuosien varrella huomasi kipeästi,ettei parisuhteessa pelkkä rakkaus riittänytkään. Kyllä matkan varrella on myös kysytty rutkasti tahtoa. Alttarilla tehty kysymys:tahdotko?,on todettu ainakin meidän kohdallamme osuvaksi. Hyvä parisuhde vaatii työtä,vaivaa ja rutkasti ymmärtämystä molemmin puolin. Vaikeiden vuosien jälkeen puhuimme tilanteesta avoimesti lähipiirillemme ja sovimme esimerkiksi lasten isovanhempien kanssa siitä,että joka kuukausi lapset ovat heillä illan/yön ja me otamme hetken vain meille kahdelle. Käymme jossain tai emme käy. Mikä milloinkin parhaalta tuntuu. Nämä paot arjesta ovat osoittautuneet suhteessamme kovin tärkeiksi. Arvostamme näitä hetkiä kovasti.

Viimeiset viikot olisivat voineet olla parisuhteellemme raskaita,mutta hämmästyksemme ne eivät ole olleetkaan sitä. Olen tottunut pitämään arjen langat käsissäni,ja pelkäsin,että leikkauksen jälkeinen aika olisi,noh,tuulista. Pelkäsin,etten ole kovin mukava ihminen kipuineni ja purkaisin avuttomuuden aiheuttamaa kiukkua mieheeni. Ihmeen hyvin on kuitenkin mennyt. Olemme keskittyneet mukaviin asioihin ja mies varsinkin on ollut taitava ohjaamaan mun kiukkua joihininkin muihin asioihin,kuin niihin,mitä en nyt juuri voi esimerkiksi tehdä. Yhdenlainen koetinkivi parisuhteelle tämäkin kriisi. Mies on ollut tämän viikon kotona lomalla tekemässä kouluhommia ja siinä sivussa jeesannut minua arjen kanssa. Olemme myös käyneet pari kertaa lounastreffeillä ihan kaksin vain,keskellä viikkoa. Ihanaa! Juuri tällainen on meille sellaista pientä erityisyyttä arjen keskellä..