Annin ruokakirja

Mulla on pikkiriikkisen pakkomielteinen tapa suhtautua kokkikirjoihin. Kun löydän uuden,kokkaan sen läpi. En nyt ihan joka reseptiä,mutta oikeasti varmaan puolet ainakin. Joulupukki toi tänä jouluna himoitsemani Annin ruokakirjan,josta ensiluvun jälkeen korvamerkkasin joka toisen sivun. Perus. Hirveä nälkäkin tuli lukiessa. Note to self,ensi kerralla,lue tällaisia kirjoja kylläisenä.

 Mutta oikeesti mun mielestä tällä tavalla saa parhaiten ruokakirjoista kaiken irti,kun kokkailee kaikki kiinnostavat ruuat heti. Tuleepa tehtyä vaihtelevaa ruokaa ja keittiöön tuhlattu aika tuntuu mielekkäältä,kun perhe maistelee innolla uusia juttuja. Sitten ne parhaimmat jäävät pikkuhiljaa vakituiseen arkikäyttöön.. Käytetyimmät sivut muuttuvat vähän nuhjuisiksi ja ruokatahraisiksi. Onpa tullut välillä kirjoiteltua resepteihin punakynällä omia huomioitakin. Tällä tekniikalla on tullu käytyä läpi kaikki safkaa-kirjat,sekä gastronaatit plus joku Teresa Välimäen kirja ja kaikki Vapun kokkikirjat. Jokaisesta kirjasta vakituiseen käyttöön on jäänyt kymmenisen reseptiä. Aina silloin,kun tulee kausia,ettei keittiöhommat nappaa,eikä mitään ruokaa keksi,nappaan näistä kirjoista lemppareimmat käteen ja istun paperin kanssa alas. Siitä se seuraavan viikon ruokalista sitten lutviutuu pikku hiljaa kuin itsestään. Lapset myös saavat usein valita yhden ruokalajin per viikko,niin saavat hekin varmasti sellaista,mistä itse tykkäävät. 
Tältä näyttää siis tällä kertaa Annin inspiroimana meidän viikonloppu ja ensi viikko. Vaikuttaa vähän siltä,ettei ensi viikollakaan tarvitse nälästä kärsiä.. Joudun kyllä turvautumaan ruuan laitossa edelleen miehen ja lasten apuun käden ollessa risa,mutta tuleepa testattua samalla sekin,että miten lasten taidot ja miehen kärsivällisyys riittävät uusien juttujen kokeiluun ihan käytännön tasolla. Raporttia resepteistä seurannee myöhemmin...

Onko jollain lukijoista tämä kirja? Jos,niin mikä oli sun mielestä paras resepti?

Kommentit

Suositut tekstit