Vuosi 2017

 Vuoden paras asia: Ystävät! Varsinkin loppuvuosi saikun kanssa,on ollut mulle tosi raskas. Olen arvostanut ystävieni tukea näinä vaikeina aikoina ihan hurjasti! On tultu seuraksi kipeisiin päiviin,lähdetty kävelylle mun kanssa ja tehty lounasta. Aivan mahtavaa <3 Hädässä ystävä tunnetaan,sanoo jo vanha sananlaskukin..

 Vuoden hulluuntuminen: Mä löysin mun sisäisen viherpeukalon! Ensimmäinen kevät omakotitalon omistajana aiheutti akuutin puutarhahulluuntumisen puhkeamisen. Kitkin rikkaruohoja kädet rakoilla ja polvet mullassa. Aina töistä päästyäni vaihdoin rähjäisiin shortseihin ja crocseihin ja lompsin puutarhaan teemukin kanssa. Musta tuli Plantagenin kanta-asiakas ja mun läheiset melkein tikahtui nauruun tajutessaan,että olen ihan oikeasti ihan puutarhapäissäni.

 Vuoden ykkösherkku: 88 jäätelö,joka löytyy Ruotsin puolelta. Kesälomareissun aikana söimme näitä varmasti yli kymmenen per tyyppi..

 Vuoden onnellisin hetki: 10-vuotis hääpäivä. Kiitollinen olo. Meidän suhde on kasvanut näiden vuosien aikana aikuiseksi. Mulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin hyvä,turvallinen ja tasapainoinen olo tässä suhteessa kuin nyt,ja tiedän tunteen olevan molemminpuoleinen.

 Suurin urheilullinen saavutus: 10km juoksukisa Riikassa parhaiden maratonmuijien kanssa! Juoksu on ollut tänä vuonna sellaista hyvän mielen hölkyttelyä,mutta olen ylpeä siitä,että urheilu on ollut säännöllistä vaikkakaan ei tavoitteellista! On tullut käveltyä,juostua,uitua,nyrkkeiltyä,tanssittua sekä juostua pitkin keinukallion portaita. Musta se on ihan huippua,että on saanut taas urheiluun sellaisen ilon ja rutiinin. Laittaisin kyllä saavutukseksi myös baletin aloittamisen 27 vuoden haaveilun jälkeen.

 Vuoden haikein hetki: Viimeinen työpäivä vanhassa duunissa. Vieläkin ikävä mun vanhoja työkavereita,vaikka uusi työ itsessään onkin osoittaunut kivaksi. Ja parantanut elämänlaatua huomattavasti,kun siirryin päivävuoroon ja nelipäiväiseen työviikkoon. Perheen ja ystävien kanssa on nykyään paljon enemmän aikaa kuin ennen. Voisikin koosteena todeta,että duunin vaihto oli myös vuoden paras päätös

 Vuoden paras pizza: Via tribunalissa! Aivan mielettömän hyvä. Melkein itkin onnesta maistaessani. Kyseinen reissu oli muutenkin ihana. Olimme miehen kanssa treffeillä kesäisessä Helsingissä.. niitä kesän harvoja lämpimiä päiviä.

 Vuoden paras remontti: yläkerran makkareiden seinien maalaus ja huoneiden vaihto päikseen lasten kanssa. Tälle vuodelle on kans pari remppaa odottamassa:talon maalaus,olohuoneen kukkaseinän vaihto ja alakerran makkarin rakennus. Pikkujuttuja.. osta talo,niin voit hyvästellä vapaa-aikasi,sekä rahasi ;)

 Vuoden paras reissu: Lofootit kesällä. Ensinnäkin,kesän ainoa helleviikko ja se osui kohdallemme täällä Norjassa! Lisäksi joku 3500km autossa,mutta se oli sen arvoista. Aivan mielettömän upea reissu! Tätä muistellaan vielä vanhoinakin.. yksi hienoimpia reissuja mitä olemme IKINÄ tehneet. Meillä on jo ens kesän reissu suunnitteilla..

Vuoden paras elämys: Issikkavaellus Levillä herätteli sisälläni uinuneen lapsuuden heppatytön..pakko päästä taas pian hevosen selkään!

Vuoden paras ostos: Balettitossut. En olisi uskonut joskus tanssivani balettia,mutta siellä sitä nyt ollaan balleriinaa leikkimässä. Toiseksi paras ostos oli spotify premium. Luovuin siitä hetkeksi,mutta hyvin pian huomasin,ettei olisi kannattanut ja jatkoin tilausta.

Vuoden lumisin maisema: Lunta odotellaan etelässä yhä. Onneksi pääsimme syyslomalla Leville muistelemaan miltä kunnon kinosten kuuluisi näyttää.

Vuoden kipein hetki: Leikkauksen jälkeiset kaksi viikkoa.

Vuoden paras karkki: Verigreippisalmiakit! Löytyy ainakin Punnitse&säästä sekä Robertin herkusta. Mä oon niiiin koukussa..

Vuoden paras ravintolalöytö: Ravintola Penny. Aivan ihana <3

Vuoden suurin pettymys: Päätyminen olkapääleikkaukseen. Nyt 2kk leikkauksesta voi jo sanoa,että hyvä juttuhan se oli että PÄÄSIN leikkaukseen,mutta kyllä se silloin lokakuussa enemmän masensi-kuin tuntui onnekkaalta.

Vuoden suurin menetys: Hyvästien jättäminen papalle. Vieläkin ikävä.

 Aikamoinen muutosten vuosi ollut tämäkin. Ja tässä toki on vain kevyt pintaraapaisu koko vuodesta. Alkuvuotta määritti myös vahvasti yksi iso henkilökohtainen päätös,jonka surutyö on teettänyt hommia. Välillä ollut vahvasti sellainen olo etten itsekään oikein aina tiedä,kuka olen. Nyt kuitenkin tässä vuoden loppupuolella tuntuu siltä,että kaikki on hyvin ja tuntuu hyvältä lähteä kohti uutta vuotta. Turvapaikkana oma koti,ympärillä ihana mies,lapset,suku ja ystävät. Ei voi valittaaa.

Onnea uuteen vuoteen 2018!