Aaltoilevaa olotilaa

Aikamoista aaltoilua olon kanssa:vuoropäivinä ihan kamalaa,toisinaan jopa ihan ok. Olisi mukava tietää,mikä tämänkin keinunnan olotilaan tekee. Lääkitys kuitenkin on sama joka päivä. Miksi siis välillä tän kanssa pärjää ja välillä itkee vessan lattialla ja ajattelee,ettei tästä tule mitään!

Tää sairaus on päälle todella kova koetus. Itsellänikin raskaus on kuitenkin äärettömän toivottu ja pitkään yritetty ja kun raskautuminen viimein onnistui,olimme hetken onnemme kukkuloilla. Ei kulunut kauaakaan siihen pisteeseen,kun istuin(makasin)vessan lattialla liian voimattomana edes itkeäkseni. Se on aikamoinen tunnemyräkkä. Miten joku niin toivottu ja tärkeä asia voi olla niin raskasta ja vaikeaa ja saada sinut aivan romahduksen partaalle? Tuntuu niin väärältä. Ärsyttää suunnattomasti kommentti raskauspahoinvoinnista kertoessa,että "itsehän olet itsesi tuohon jamaan saattanut". Anteeksi mitä?! Kukaan tuskin itselleen toivoo viikkokausien tai KUUKAUSIEN jatkuvaa yrjöämistä. Yksikään meistä ei ole tätä kyllä toivonut tai tilannut,joillekin se epäonnekkaasti vain tulee raskauden kaupanpäällisinä. Ja siitä on sitten vain jollain ihmeen kaupalla kyettävä selviämään ja olemaan sen järkyttävän yrjöilynkin kanssa äiti,vaimo,ystävä,työntekijä ja normaalia elämää elävä ihminen. Ei muuten ihan aina onnistu. Tunnen huonoa omatuntoa,kun en ole oikein kolmeen viikkoon jaksanut kysellä lapsilta läksyä tai pitää heitä sylissä tai auttaa miestä kotihommissa ruokaa ja tiskejä laittaen. Tuntuu myös pahalta,ettei oikein voi olla kenenkään lähelläkään(esim miehen kainalossa)kun olo on koko ajan niin hirveä ja kaikki tutut ja rakkaatkin hajut tuntuvat pahoilta. En ole nähnyt ystäviä,koska en ole poistunut kotoa hirveän olon vuoksi ja nolottaa nähdä ketään kotonakaan naama vihreänä. Koiraakaan en ole hetkeen käyttänyt lenkillä tai laittanut hänelle aamuruokaa,ne ovat jääneet miehen harteille,jolla muutenkin sitä työtä olisi,kun vaimo makaa viikkotolkulla sängyssä/vessan lattialla.Ja lisäksi tuntuu hirvittävän pahalta nähdä,kun mies ja lapset ovat huolissaan tilanteesta. Lapsille jaksaa välillä teeskennellä reippaampaa,mutta mies joutuu näkemään ja kantamaan ne romahdukset,kun ei jaksakaan. Eihän tämä kenellekään meistä ole miellyttävä tilanne..

Ainoa asia mikä minua on pitänyt järjissäni huonoimpina hetkinä on ollut ajatus,että ainakin joku on hengissä siellä mun kohdussani,kun mulla on näin järkyttävä olo.

Tämä viikko luojan kiitos on ollut hieman helpompi. En tiedä kuinka pohjalla mun mielialani muuten olisivat.. Viiteen päivään on mahtunut kaksi aivan superhuonoa päivää vessan lattialla,mutta myös kolme kohtuullista päivää jolloin on jaksanut olla pystyssä,mennä terassille nauttimaan keväisistä päivistä ja kertaalleen selvisin ulos lounaallekin ensimmäistä kertaa viikkokausiin! Ystävääkin näin eilen. Ehkä tässä olossa on jotain toivoa kuitenkin..

Kommentit

Suositut tekstit