Surupäiväkirjat osa y
19.10 Saunan jälkeen jäin iho höyryten yön viileyteen. Taivas oli liki pilvetön,oli vain pieniä pilven repaleita taivaan kannella. Kuin pensselillä puolihuolimattomasti tuputettuina. Hengitin Kaipasin Muistelin Häntä,joka ei tullutkaan Tänään nielin yhden asiakkaan jälkeen hyvän hetken kyyneleitäni Onneksi hän oli päivän viimeinen Sain pyyhkiä kyyneleeni rauhassa Hän oli samalla viikolla raskaana,kuin olisin minäkin, jos Luoja olisi suonut toisin. Menin pitkälleni terassin kylmille lankuille Kerroin ääneen kaipaavani häntä tänäänkin Silitin ohimennen vatsaani,voi kuinka tyhjä se nykyään on Ei kasva uutta elämää sydämeni alla, ei vaikka kuinka toivoisin Kyyneleet kastelevat ohimoni Mutta tiedättekö, tänään en tuntenut tukehtuvani, hukkuvani suruun Kaipasin ja surin, mutta tajusin yön pimeyteen tuijottaessani, että olen selvinnyt Alan olla elämässä kiinni Tähdenlento viiletti ohitseni Hetki huikaisevaa kaunetta Hetki niinkuin oli hänkin Kuiskasin
